Kaunotar

Kaunotar saapui taloon. Pitkään odotettu "ruokapöytä" saapui vihdoin ja viimein. Kiitos siitä veljelleni ja isoäidilleni.

Kyseessä on wanhanajan pöytämallinen Singer. Se on juuri sopivan kokoinen tähän asuntoon ja tälle käyttäjälle. Parasta on, että ompelukone toimii täysin. Se ompelee eteenpäin, taakse ja vielä siksakkia. Nyt on siis sellainenkin. Olen kuulemma itsekin pienenä tuolla ommellut, mutta en omaa tästä tapahtumasta muistikuvaa.

Nämä pöytäkoneethan eivät ole mitään hirmu kalliita. Kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista niitä löytää 50-60 eurolla. Itselleni tärkeintä on pöydän tunnearvo.

Koneen tarina on seuraavanlainen:

Isoisäni, eli pappani, osti koneen vuosikymmeniä sitten isoäidilleni. Isoäitini veli oli koneen ostanut huutokaupasta ja toi sen isovanhempieni luokse näytille ja testiin. Isoäitini on kova ompelemaan ja omisti jo entuudestaan samankaltaisen Singerin. Tämän takia isosetäni toi laitteen näytille, jotta varmistetaan koneen toimivuus. Kun isoisäni näki koneen, hän päätti ostaa sen siltä istumalta isoäidilleni, ilman että kumpikaan tiesi toimiiko laite vai ei. Kun isoäitini myöhemmin samana päivänä tuli töistä kotiin, oli ihmetys suuri, kun eteisessä odotti tämä kaunotar. Ja kun isoäitini kysyi kenen tuo laite on, oli isoisäni tokaissut - sinun. Pienen testin jälkeen kone todettiin toimivaksi. Hauska kuriositeetti on se, että isoäitini ei koskaan oikeastaan käyttänyt konetta, koska hänellä oli se vanha, eikä hän raaskinut tuota uutta kaunokaista kuluttaa. Se oli ainainen muisto isoisästäni. Tarina ei myöskään kerro sitä miksi isosetäni, vanhapoika, osti koneen alunperin.

Muutamia vuosia sitten isoäitini päätti, että minä saan tuon koneen itselleni perinnöksi. Tämä sen takia, koska olen aina ollut edesmenneen isoisäni suosikki, joten kone kuulemma kuuluu minulle. Isovanhempani eivät koskaan näyttäneet tunteitaan tai olleet mitenkään romanttisia. Luulempa että tämänkaltaiset asiat olivat niitä, joilla näytettiin että toinen on tärkeä. Isoäitini myös vannotti, että en ikinä myy tai anna konetta pois. En tiedä miksi näin tekisin, on se sen verran arvokas myös minulle.

Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että kone on valmistettu joskus 1953-1954 Clydebankissa, Skotlannissa.

Ajattelin pöydän ympärille hankkia muutaman tuolin ja ehkä siihen voisi tehdä/teetättää päälle isomman pöytälevyn, jota käyttää jos on vieraita ja sen sellaista.