Mummola x 2 (koska "hiatukseni" aikana olin siellä kahdesti)

Seuraava päivitys ei oikeastaan liity sisustukseen tai remontoimiseen yms. Tai sisustamista ehkä sivuutetaan hieman, mutta muuten tämä on semmoinen välipäivitys, jonka nyt haluan vain suoltaa ulos. Kunnon, remonttia ja sisustusta käsittelevä päivitys, tulee tämän päivityksen jälkeen... joskus.

Vaikka Teuvo ei ole päivittänytkään pitkään aikaan, niin Teuvo ei suinkaan ole ollut saamaton tätä aikaa.

*************************************************************************************

Matka "mummolaan" on aina kuin aikamatka menneisyyteen. Se on se paikka, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Niin kauan kuin muistan, on se paikka pysynyt samanlaisen, ja hyvä niin. On kiva palata paikkaan, joka on aina pysynyt siellä, samanlaisena. Se on se paikka, ehkä ainoa sellainen itselleni, jossa olen aina tuntenut oloni turvalliseksi. Pienenä se oli se paras pakopaikka, pakopaikka pahalta maailmalta.

Meidän isoäiti, jota kutsutaan mammaksi, on ehtinyt 86 vuoden ikään. Hän on aina ollut minulle se maailman tärkein ihminen, jos sellaista ollaan kysytty. Ikävä kyllä itselleni ei ole suotu kovinkaan hyviä vanhempia. Poikkean ehkä hieman normista, koska olen saanut muutaman parin huonoja vanhempia. Yksinkin olisi riittänyt. Onneksi on aina ollut isovanhemmat, mamma ja pappa.

Vasta nyt tämän vuoden aikana meidän suvussa moni on herännyt siihen, itseni mukaan lukien, että kyllä siitä mammastakin joskus aika jättää. Oli hän sitten miten pirteä mummeli tahansa, niin kyllä sen vanhuuden jo huomaa. Lisäksi joitain vuosia sitten hänellä todettiin Alzheimerin tauti. Tämä dementia on pysynyt kyllä vielä toistaiseksi hallinnassa, kiitos aikaisen lääkityksen, mutta pikkuhiljaa se hiipii paremmin ja paremmin esille.

Vierailujen tarkoituksena oli pitää seuraa mammalle ja vähän autella arjen askareissa. Lisäksi oli isompana projektina vanhojen tavaroiden pois hävittäminen ja kierrätys.
Mammani on sitä ikäluokkaa, joka on elänyt kurjuudessa ja pulassa, ja nähnyt pula-ajan Suomen. Hän kyllä tietää mitä on olla köyhä. Noilta nuoruusvuosilta on varmaan jäänyt myös päähän se, että mitään EI SAA heittää pois. Kaikkea voi tarvita vielä joskus. Isoisäni kuoli noin 11 vuotta sitten, ja myös se on osaltaan johtanut siihen, että mammani täyttää sen tietyn yksinäisyyden ja tyhjiön tavaroilla. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä, ymmärtääkseen syyn miksi sitä tavaraa on, ja sitä on paljon, ja joka paikassa.

Isoäidin lapsuuden koti. Kuva on otettu kesällä 2012.

Yllä oleva kuva on sukutilaltamme, ja tuossa pienessä mökissä isoäitini kasvoi yhdessä viiden sisaruksensa ja vanhempiensa kanssa. Vähän erilaiset ovat olleet ajat silloin, kun mammani oli vielä lapsi. Ehkä sitä hieman ymmärtää, kun tietää mistä toinen on tullut, miksi tavarasta on niin vaikea luopua. Aiemmin sitä ei ollut, ja nyt sitä on sitten senkin edestä.

Mamman vaatehuone. Kuva puhukoon puolestaan...

Voitte kuvitella, että jos vaatehuone on noin täynnä, kuin yllä, niin on myös kaikki kaapit. Kaikki.
Tuota vaatehuonetta meidän piti vähän käydä läpi ja pikkusen sitä käytiinkin. Lopputulos näkyy alla...

 

 Kuten kuvasta näkyy, niin ei sieltä sitä kamaa kauheasti lähtenyt, kun mammalle iski luopumisen vaikeus. Joten vähän aikaa känättiin keskenään ja lopulta luovutetiin. Kummatkin. Tuolla vaatehuoneessa on siis vaatetta ja muuta vuosikymmenien takaa. Siellä ne ovat seisseet kiltisti, keräämässä pölyä.

Vaatehuoneesta löytyneet muovipussit. Muovipussien sisällä on muuten sitten muovipusseja. Yhteensä niitä oli semmoisen jätesäkillisen verran.

Pienenä kuriositeettina haluaisin mainita erään asian mitä isoäitini huoneistosta löytyy, ja paljon. Muovipussit. Niitä on satoja. Enkä valehtele. Niitä on ihan kaikkialla. Muovipusseja on muovipussien sisällä, joiden sisällä on lisää muovipusseja. Näitä pusseja ei voi heittää pois, koska niitä voi tarvita, mutta niitä ei myöskään voi käyttää roskapusseina. Roskapusseina on sitten ihan erikseen ostettuja pusseja. Kuin ihmeen kaupalla, kuvan pusseista luovuttiin, mutta ei ehkä suosiolla. Nämäkin pussit toki menivät hyötykäyttöön. Ne menivät äidilleni roskapusseiksi. Tekisi mieli nauraa. Itse asiassa, naurankin.

Sisustus... Yritin keksiä jonkun kivan aasinsillan sisustukseen, mutta en jaksa miettiä mitään nokkelaa, niin lätkäisen muutaman kuvan meidän mamman sisustuksesta, joka on ollut vuosikausia sama. Se varmaan mukailee muiden isovanhempien sisustusta aika paljon, luulisin.

Luulen, että tämä on aika tavallinen isovanhempien olohuone.

Makuuhuone, joka sekin täynnä tavaraa. Teuvon onneksi Teuvon vauvakuva sopivasti piiloutuu jonkun kasvin taaksee... 

Keittiö - kodin sydän.

Kuvia papasta, sekä papan ja mamman hääkuva. Ikoni myös, mikä on hassua, koska kumpikaan isovanhemmistani eivät olleet, tai ole, uskonnollisia. Mammani on ateisti. Pappa kuitenkin ortodoksi, niin sen kunniaksi ikoni pöydässä, ollut hänen kuolemastaan lähtien.

Lisäksi vielä mainittakoon, että mamman luota ei ikinä pääse pois ilman, että sieltä saa jotain kotiin viemisiksi. Tällä kertaa sain valita otanko mukaani Mariskoolin vai kaksi Oiva Toikan Kastehelmi-sarjan kynttilälyhtyä. Päädyin jälkinmäiseen, koska en niin välitä Mariskooleista henkilökohtaisesti. Ei tuo Kastehelmikään ole suosikkini, mutta kiva se kuitenkin on. Ennen kaikkea ne sopii noiden muiden kynttilölyhtyjen kanssa tuonne pöydälle, kun niitä siellä on jo sekalainen seurakunta.

Edellisellä kerralla mukaan tarttui täysin käyttämätön emaloitu valurautapata. En kyllä tiedä tulenko sitä koskaan tarvitsemaan, mutta otin vastaan, kun semmoinen annettiin. Nyt se koristaa keittiön ylähyllyä ja tuo kivan yksityiskohdan sinne. 

Jossain vaiheessa, tämän kesän aikana, tulen saamaan myös uuden ruokapöytäni mamman luota, mutta siitä aiheesta kirjoitan sitten lisää, kun on sen aika. Tätä olen itse asiassa odottanut jo koko kevään ja alkukesän, mutta syystä tai toisesta se ei ole tänne tietään löytänyt. Kumma juttu... (syytän veljeäni...)

Ja viimeiseksi, haluan laittaa kuvan tämän päivityksen tähdestä, eli isoäidistäni, eli mammastani. En luopuisi hänestä koskaan, jos se minusta olisi kiinni.