Remontti - osa alkovi

Tiedän itsekin että teen asioita vähän nurinkurisesti. Varsinkin tämän remontin suhteen se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Remontointitapa ei ole aina se käytännöllisin, teen asioita fiilispohjalta ja välillä tietyt asiat vaan ärsyttää. Sitten korjaan sen kohdan ärsyttävän ja jatkan elämääni, kunnes ärsykeimpulssi ylittyy seuraavan kerran.

Kun lähestymistapa on tällainen impulsiivinen, ja pohjautuu nykyään enemmän ärsykkeisiin, niin yllättäen huomaa että remontti on taas mennyt askeleen tai pari eteenpäin. Ne on mukavia huomioita ne.

Ilokseni voin siis todeta, että olen saanut muutaman kohdan remontoitua.

Lähes alusta asti oli selvää, että tulen siirtämään ikkunaseinällä olleen verholaudan kiskoineen alkoviin (en kuollaksenikaan tiedä miten tuo pitäisi taivuttaa). Ongelma (yksi niistä) tässä asunnossa on, että minulta puuttuu kokonaan varastointitilat. Varastot ovat varattu asunnon omistajan tavaroille, joten omien tavaroiden säilytys tapahtuu vain ja ainoastaan täällä itse asunnossa. Säilytyspaikkana on toiminut alkovin takaseinä. Onneksi alkovi on sen verran iso tai syvä, niin sinne mahtuu ne tarpeettomat tavarat.
Tarkoituksena oli, että verholauta sijoitetaan seinän ja sängyn väliin. Näin saan kevyen väliseinän ja turhat tavarat pois silmistä. Mielestäni hyvä idea ja helppo toteuttaa... Not. Tai no... Moni asia on teoriassa helppo, mutta käytännössä vähän hankala. Käytännössä jokaiselle työlle on varattuna mittaa 162 cm ja yksi käsipari. Tämä yhtälö tuottaa aina välillä päänvaivaa. Onneksi tietyissä asioissa olen periksiantamaton, niin saatiin tämäkin remontinosuus tehtyä. Ehkä välillä vähän kikkailemalla, mutta kuitenkin.

Säilytystila ennen muutosta oli kutakuinkin alla olevan näköinen. Kuvasta puuttuu ainoastaan patjat. Kaappi on asunnon omistajan, josta en niin välitä, niin sekin on ollut tuolla sängyn takana piilossa. 

Alkutilanne.

Tässä kohtaa päästään siihen kikkailuvaiheeseen. Teoriassa on tosi helppoa suunnitella mitä tekee. Irrotetaan lauta, lyhennetään lauta ja kiskot, kiinnitetään lauta ja kiskot toisiinsa, ja kiinnitetään verholauta. Hyvin yksinkertainen työ siis kyseessä. Ainoastaan siinä kohdassa heräsin, kun lauta piti kiinnittää alkovin seiniin... Miten hemmetissä sen teen? Huonekorkeus lähentelee kolmea metriä, verholauta on noin 260 cm pitkä, ja itselläni mittaa on se 162 cm ja omistan vain kaksi kättä.  Muutaman minuutin pähkäilin, mitäs nyt, kunnes keksin loistavan idean. Aloin kokoamaan pahvilaatikoita päällekkäin, kunnes laatikkotorni oli tarpeeksi korkea. Sitten vaan verholauta toisesta päästä laatikoiden päälle hakemaan tukea ja minä toiseen päähän kiinnittämään lautaa seinään. Kätevää!

Innovatiivinen remontti-Teuvo vauhdissa! Ei tartte auttaa!

Lopputulos on tällä erää tämän näköinen. Vielä(kin) tuo on kesken, koska haluan maalata laudan. Verhojakaan en ole silittänyt, kun en vaan jaksanut nähdä vaivaa (joudun ne vielä ottamaan pois katto- ja lautamaalauksen ajaksi). Verhot on muuten ostettu Ikeasta viime syksynä. Malli on Merete ja ne maksoivat 24,95 euroa. Taisin siitä kertoakin silloin hankinnan aikaan. Liian lyhyethän ne on, noin 30-35 cm, mutta katsotaan jossain vaiheessa mitä keksin niille. Ilokseni huomasin, että asunnon akustiikka muuttui täysin. Aikaisemmin, kun seinät oli paljaat, niin täällä kaikui. Nyt ei enää ole kaikua.

Lopputulos.

Olin jo edellisenä talvena ostanut verhotangon Kodin Ykkösestä. Halusin ihan perustangon ja väriltään mustan. Sellaisen myös löysin. En enää muista hintaa, mutta ei se varmaankaan paria kymppiä enempää maksanut.

Tietenkin, kun kyse on vanhasta talosta, niin yllätyksiä tulee lähes joka kerta, kun jotain tekee. Yleensä, kun poraa, niin ei ole kovinkaan suuri sattuma, että porattaessa lähtee kunnon pala seinää mukana. Niin myös tällä kertaa. Toinen tangonpidike meni seinään kuin nakutettu, toinen ei niinkään. Poratessa lähti seinästä sellainen nyrkinkokoinen pala. Ei muuta kuin rappaamaan ja odottelemaan, josko joku päivä se olisi tarpeeksi kuiva ja kova, jotta voidaan jälleen kokeilla pidikkeen kiinnittämistä.

Mitä olisi remontoiminen ilman kiroilua?

Lopulta sain kuin sainkin verhotangon kiinnitettyä! Toivotaan, että tanko myös pysyy seinällä. Mielestäni lopputulos ei näytä kovinkaan kummoiselta, verrattuna lähtöpisteeseen. Ikkunaseinä on kuitenkin nyt paljon kevyemmän oloinen, koska siinä ei ole enää tuota massiivista lautaa.

Jälkeen.

Ennen.

Pekalle terveisiä ja kiitos verhokiskojen lyhentämisestä. Pelko oli turha, kisko osoittautui oikean pituiseksi. 

Mitäs muuta?

Olen myös ehtinyt aloittamaan katon maalaamisen, mutta siitä joku toinen kerta lisää, koska se on edelleen kesken. Moi.