Parveke, pt. 2

Sadepäivä ja väsyttää. Meikäläisen blogikirjoittelu on suoraan verrannollinen haluttomuuteen tehdä koulujuttuja, joten sitä sitten.

Saatiin muutama viikko sitten valmiiksi meidän parvekkeen pikkumuutos, joten jos siitä laittaisi pari kuvaa ja komenttia. Aikaisempi päivitys aiheesta löytyy täältä.

Tämä oli varsin hauska ja innostava projekti. Yleensä olen tottunut tekemään asiat yksin ja omassa tahdissa, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa joku muukin mukana. Oli hauska seurata miten toinen oikein innostui ja on erittäin ylpeä meidän aikaansaannoksesta. Mitään suurempaa hommaa meillä ei ollut, piti vähän hioa ja sen jälkeen maalata lavat, jotta niistä voitiin kasata sohva. Maalaamiseen meni muutama päivä, kun parvekkeellamme ei ole kauheasti tilaa tehdä, niin piti aina vähän kerrallaan maalailla. Maalit käytiin (siis yksi purkki) hakemassa Clasulta. Hintaa taisi olla jotain 15 euroa. En jaksa käydä tarkistamassa heidän sivuiltaan. Vedettiin vain yksi kerros maalia ja se sai riittää. Kyllä silläkin ihan hyvä lopputulos tuli.

Ensimmäisen päivän tulos.

Alun perin oli tarkoitus, että ostetaan lavojen päälle jonkinlainen patja tai jotain vaahtomuovia ja päällystetään se. Ei meidän sitten tarvinnutkaan, kun sattumalta löydettiin Facebookin Kallio kierrättää -ryhmästä kaveri, joka halusi päästä eroon isoista istuintyynyistään. Kooltaan 60x60cm. Eli juuri oikean kokoiset meidän lavoille. Parasta tässä oli se että niistä ei tarvinnut maksaa mitään, kunhan vaan käytiin hakemassa pois. Seuraava iloinen yllätys koettiin Jäähallin kirppiksellä, josta löytyi sateenkaarityynynpäällinen. Se taisi maksaa 2 euroa, joten oli aivan pakko ottaa mukaan. Nyt olisi vielä tarvettaa muutamalle tyynynpäälliselle ja sitten olisi "selkänoja" -osuuskin valmis. Onneksi on aikaa, joten tässä rauhassa katellaan mistä saadaan halvalla. Halpa, kierrätys, uusiokäyttö, värikkyys on ollut tämän projektin teemoja.

Tosiaan, muutama tyynyt vielä ja niille kivat päälliset, niin eiköhän tuo ole sopiva loikoilupaikka kesällä.

Myös meidän yrtit ovat viettäneet muutaman viikon parvekkeella ja näyttävät viihtyvän ihan kohtuullisen hyvin. Osa kasvaa kovaa vauhtia ja osa vähän hitaammin, mutta kaikki näyttää olevan elossa. Ehkä reilun viikon verran pidettiin yrttejä sisällä ja sitten vein ne parvekkeelle niiden omalle hyllylle.

Ollaan kyllä kummatkin tosi tyytyväisiä meidän parvekkeesta ja odotetaan innolla että säät vähän lämpenee, niin parvekkeella on kiva viettää iltoja, juoda vähän viiniä ja sytytellä kynttilöitä. Vielä on ollut sen verran kylmä että se ei ole onnistunut, mutta eiköhän se tästä. Mitzvah-kissa on myös erittäin tyytyväinen parvekkeeseensa. Ensimmäisenä aamulla se päästetään sinne haistelemaan ilmaa ja yleensä kun tullaan kotiin, niin pääsee sinne ihmettelemään ja nautiskelemaan. Ja kun sää on tarpeeksi lämmin, niin pikkukaveri koisii siellä tuntikausia.

Lopputulos näyttää siis tältä:

Penkinpäälliset on tyttöystävän vanhat, enkä tiedä mistä.

Auringonpalvoja.

Legos forever!

Lego-harrastus on saanut jatkoa uudessa asunnossa. Onneksi asuinkumppani (tämä ilmaus on varmasti hänen mieleen... not.) antoi jo ennen muuttoa vihreää valoa Lego-taiteelle. Oikeastaan se hankalin asia oli, että mihin seinälle Legot kootaan. Olohuone / keittiö ovat suhteellisen neutraalin värisiä, joten ei haluttu sitä aluetta sotkea liiaksi värikkäillä palikoilla. Oikeastaan ainoa vaihtoehto oli eteinen. Meidän ulko-ovi on keltainen, joten ovi jo itsestään tuo paljon eloa eteiseen, niin ajateltiin että Legotkin menee siinä samalla. Sitten piti vielä päättää mille seinälle Legot menee. Lopulta päädyttiin eteisen kaapin "ylälevyyn", koska siellä se on vähän syrjässä eikä heti hyppää silmille, mutta mosaiikin huomaa.

Parveke ja Kesäprojekti 2015

Uuden asunnon yksi parhaimmista puolista on lasitettu parveke.

Kesäaikaan siitä tulee varmasti oiva lisä asuinhuoneiden jatkeeksi. Lisäksi kissa tykkää kovasti uudesta parvekkeestaan. Meidän kissa on aika nössö ja pelokaskin otus. Entisessä asunnossaan se ei oikeastaan uskaltanut mennä edes yksin parvekkeelle, kun parveketta ei oltu lasitettu. Aina kun oli vähän kovempi tuuli, niin pikku kaveri juoksi pakoon sisälle. Nyt ei ole sitä ongelmaa enää. Lisäksi pienen uskaltaa jättää sinne yksin ja ovea pitää auki huoletta.

Kun niin innokkaasti aloin tuunaamaan lavoja, niin jäi kokonaan ottamatta ennenkuva. Mutta ei siinä mitään ihmeellistä olisi ollutkaan. Parveke täynnä romua muuton jäljiltä.

Asiaan - rakkauteni lavoihin ei ole kuihtunut mihinkään, vaan edelleenkin voimissaan. Samat lavat jotka oli aikaisemmassa asunnossa sänkynä, koki muodonmuutoksen uudessa kämpässä ja sai myös uuden elämän. Lavat ajavat jokseenkin samaa asiaa kuin ennenkin, mutta tällä kertaa parvekesohvan muodossa. Kyseessä on siis Euro-lavoja leveämmät FIN-lavat ja ne tuli sahattu osiin, jotta saatiin sohvalle sekä istuinosa että selkänoja. Tämä asia tuli ennakoitua jo ennen muuttoa, joten sahaaminen osiin tapahtui ennen muuttoa entisessä kämpässä, niin ei enää täällä uudessa tarvinnut alkaa niiden kanssa vääntämään.

Lavat kaipaavat vielä hiomista ja uuden värin päälleen, niin sen jälkeen se höskä on valmis. Lisäksi täytyy hakea pehmusteet peppujen alle sekä selkänojaan.

Uudella parvekkeella jatkuu myös viime vuonna alkanut kesäprojekti. Kesäprojekti 2015 sai eilen illalla alkunsa. Noin viikkoa myöhemmin kuin piti. Siemenet piti kylvää jo pääsiäisen aikaan, mutta kyntömullan löytäminen näin kantakaupunkialueella ei ole helppoa. Kukkamultaa ja kestomultaa löytyy lähes kaikista kaupoista ja pikkukaupoista, mutta ei sitten oikeanlaista kylvömultaa. Onneksi sikahintaan löytyi 6 l pussi rautatieaseman kukkakaupasta. Sekin ehti jo loppua kesken.

Yrtit ja hyötykasvit saavat oman nurkan parvekkeelta. Aiemmin kenkähyllynä käytössä ollut Ikean Hyllis-teräshylly on tästä eteenpäin kasvien koti ja sijoitettu sohvan viereen vasempaan etunurkkaan. Lisäki oikeassa etunurkassa on kumppanin vanhemmilta saatu muovinen terassipöytä ja siihen kaksi tuolia (myös muovia). Nämä kalusteet ovat jo aika vanhat eikä kummankaan mieleen, joten ne tulee jossain vaiheessa päivittymään, mutta luulen että odottelemme alennusmyyntejä, niin saadaan sitten jotkut kivat sopivaan hintaan. Näitä käyttää mielellään siihen saakka ja varsinkin kun ovat ilmaiseksi saatuja.

Parvekkeen lattia on vissiin jotain betonielementtiä ja se on suht' karun näköinen ja jalkojen alla aika kylmä. Vähän ollaan mietitty pitäisikö puulaatat hankkia, niin saataisiin parvekkeesta houkuttelevampi ja lämpimämpi jaloille. Toistaiseksi kuitenkin päädyttiin siihen että ei hankita laattoja. Lähinnä mietityttää kannattaako panostaa, kun kyse on kuitenkin vuokra-asunnosta. Lisäksi laatat tai kestopuut kuitenkin vaatii vähän fixailua ja pätkimistä, niin ehkä se sittenkin on vähän turhan hankala ja työläs. Väliaikaisratkaisuna käydään hakemassa varastosta kumppanin isoäidin tekemä räsymatto, joka taitaa olla juuri sopiva suhteellisen pieneen tilaan.

Yrttejä ja maustekasveja tai niiden siemeniä meillä on nyt aika paljon. Osa on semmoisia joista ei olla edes ennen kuultu. Kiitos ystäville, jotka näitä viime vuonna meille toi. Jokainen pussukka kyllä menee kokeiluun ja muutama vielä pitää hankkia erikseen. Ensin siemenet saa kasvaa taimeniksi sisällä, jotta saavat tarpeeksi lämpöä. Myöhemmin keväällä pitää siirtää sitten vaiheittain parvekkeelle, kun ilma on toivottavasti lämpimämpää ja taimenet kestää jo paremmin. Siihen saakka olohuoneen ikkunan luona keräämässä voimia.

Päivitellään parvekkeesta sitten myöhemmin keväällä ja kesällä lisää, kun se on saatu semmoiseen kuosiin. Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa.

Kesäprojekti 2014

Tälle kesälle on mahtunut yksi kesäprojektikin. Oma pieni näpertelypaikka ja rentoutumiskeino.

Kaikenlaista on pariin kuukauteen mahtunut, kun untuvikko lähtee kasvattamaan omaa yrttitarhaa. Tai no, voiko tuota yrttitarhaksia kutsua? Ei voi. Kuitenkin, monenmoista ollaan loppukevään ja alkukesän mittaan yritetty.

Niin kuin kaikessa, niin myös tässä tehdään ensin ja opetellaan sitten vasta myöhemmin. Ei ehkä se järkevin tapa toimia, mutta vanha koira ei taida oppia uusia temppuja. Pari erää yrttejä on kylvetty ja toisten kanssa kasvatus on onnistunut, toisten kanssa sitten taas ei. Jostain syystä juuri ne "helpoimmat" yrtit ovat niitä vaikeimpia melkein ja sitten toisin päin.

Tällä hetkellä Teuvon (ja puolison) yrttitarhasta löytyy:

Basilikaa
Korianteria
Sitruunamelissaa
Kähäräminttua
Tilliä
Ruohosipulia
Chiliä
Paprikaa
Villirucolaa

Edellämainituista suosikkini on ehdottomasti korianteri. Jo pienet ja tuoreet lehdet ovat ihan älyttömän hyvänmakuisia. Korianterista on alkuvuoden aikana muodostunut lempiyrttini.

Näin jälkeenpäin harmittaa, kun en laittanut ylös koska projekti aloitettiin ja muutenkin olisi ollut kiva, jos olisin pitänyt jonkinlaista päiväkirjaa kasvatusprojektista. Nyt täytyy vaan luottaa omaan muistiin.

Aluksi lähdettiin liikkeelle rucolan, basilikan ja chilin kasvattamisella. Näistä rucola kuoli ensimmäisenä. Tämä taas johtui siitä että kylvettiin vähän liikaa siemeniä yhteen purkkiin ja kasvit sitten söi toisiltaan sen tilan. Sama meinasi käydä basilikalle, mutta suht' ajoissa tajuttiin siirtää niitä erikseen, joten niistä osa saatiin pelastettua.

Pitkään yrtit olivat makuuhuoneen ikkunan edessä, kun ulkona oli sen verran kylmä. Nyt vasta viimeisen viikon ajan ovat kasvit olleet ulkona parvekkeella. Tämä muutos on selkeästi piristänyt niitä ja jotkut pienokaiset ovat saaneet jo pieniä kasvupyrähdyksiäkin. Jostain syystä minttu on semmoinen joka ei kuole, mutta ei se myöskään tunnu kasvavan.

Jos aluksi lähdettiin kolmella, niin tänään laskin että purkkeja ja laatikoita on yhteensä 21 kpl. 

Seuraavaksi seuraa pitkä lista kuvia...

Vasemmalla oleva chilipuu on ostettu kaupasta.

Kokeiluluontoinen chilierä kaupan chilipaprikan siemenistä.

Basilikan idänneet siemenet.

Minttu sai aluksi peltipurkin kodikseen.

Chilitkin kukkii kauniisti.

Uusi erä chilejä tulossa!

Järvikylän villirucola oli tarjouksessa. Toivottavasti nuo vielä jää henkiin, kun siirrettiin isommalle kasvualustalle ja täyskasvuiset lehdet leikattiin pois uuden kasvun tieltä.

Luomupaprikan siemenistä kokeillaa, josko saataisiin lisää.

Tilli alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja työntämään lehteä.

Ruohosipulia.

Kauniit sitruunamelissat.

Minttu raukat ovat onnettoman pieniä. Mitälie noille voisi tehdä?

Vaikka kuinka käyttää hanskoja, niin aina vaan kynnet ja niiden aluset likaantuvat.

Teuvon uskollinen pikku apuri.

Projektia varten on sijoitettu rahaa (siementen lisäksi) lapioon, hanskoihin, yrttisaksiin ja suihkepulloon. Lisäksi on mennyt litrakaupalla multaa.

Ei meidän "yrttihuone" kovin kummoiselta näytä, mutta ainakin siellä saa kasvaa rauhassa.

Lähes kaikki purkit ja laatikot yms. ovat sponsoroineet Teuvon mamma ja Teuvon puolison äiti.

Tulevaa ollaan ajateltu sen verran, että harkinnassa on jonkinlainen valaisin kasveille. Tarkoitus olisi jatkaa tätä harrastusta myös kesän jälkeen.

Remontti - osa alkovi

Tiedän itsekin että teen asioita vähän nurinkurisesti. Varsinkin tämän remontin suhteen se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Remontointitapa ei ole aina se käytännöllisin, teen asioita fiilispohjalta ja välillä tietyt asiat vaan ärsyttää. Sitten korjaan sen kohdan ärsyttävän ja jatkan elämääni, kunnes ärsykeimpulssi ylittyy seuraavan kerran.

Kun lähestymistapa on tällainen impulsiivinen, ja pohjautuu nykyään enemmän ärsykkeisiin, niin yllättäen huomaa että remontti on taas mennyt askeleen tai pari eteenpäin. Ne on mukavia huomioita ne.

Ilokseni voin siis todeta, että olen saanut muutaman kohdan remontoitua.

Lähes alusta asti oli selvää, että tulen siirtämään ikkunaseinällä olleen verholaudan kiskoineen alkoviin (en kuollaksenikaan tiedä miten tuo pitäisi taivuttaa). Ongelma (yksi niistä) tässä asunnossa on, että minulta puuttuu kokonaan varastointitilat. Varastot ovat varattu asunnon omistajan tavaroille, joten omien tavaroiden säilytys tapahtuu vain ja ainoastaan täällä itse asunnossa. Säilytyspaikkana on toiminut alkovin takaseinä. Onneksi alkovi on sen verran iso tai syvä, niin sinne mahtuu ne tarpeettomat tavarat.
Tarkoituksena oli, että verholauta sijoitetaan seinän ja sängyn väliin. Näin saan kevyen väliseinän ja turhat tavarat pois silmistä. Mielestäni hyvä idea ja helppo toteuttaa... Not. Tai no... Moni asia on teoriassa helppo, mutta käytännössä vähän hankala. Käytännössä jokaiselle työlle on varattuna mittaa 162 cm ja yksi käsipari. Tämä yhtälö tuottaa aina välillä päänvaivaa. Onneksi tietyissä asioissa olen periksiantamaton, niin saatiin tämäkin remontinosuus tehtyä. Ehkä välillä vähän kikkailemalla, mutta kuitenkin.

Säilytystila ennen muutosta oli kutakuinkin alla olevan näköinen. Kuvasta puuttuu ainoastaan patjat. Kaappi on asunnon omistajan, josta en niin välitä, niin sekin on ollut tuolla sängyn takana piilossa. 

Alkutilanne.

Tässä kohtaa päästään siihen kikkailuvaiheeseen. Teoriassa on tosi helppoa suunnitella mitä tekee. Irrotetaan lauta, lyhennetään lauta ja kiskot, kiinnitetään lauta ja kiskot toisiinsa, ja kiinnitetään verholauta. Hyvin yksinkertainen työ siis kyseessä. Ainoastaan siinä kohdassa heräsin, kun lauta piti kiinnittää alkovin seiniin... Miten hemmetissä sen teen? Huonekorkeus lähentelee kolmea metriä, verholauta on noin 260 cm pitkä, ja itselläni mittaa on se 162 cm ja omistan vain kaksi kättä.  Muutaman minuutin pähkäilin, mitäs nyt, kunnes keksin loistavan idean. Aloin kokoamaan pahvilaatikoita päällekkäin, kunnes laatikkotorni oli tarpeeksi korkea. Sitten vaan verholauta toisesta päästä laatikoiden päälle hakemaan tukea ja minä toiseen päähän kiinnittämään lautaa seinään. Kätevää!

Innovatiivinen remontti-Teuvo vauhdissa! Ei tartte auttaa!

Lopputulos on tällä erää tämän näköinen. Vielä(kin) tuo on kesken, koska haluan maalata laudan. Verhojakaan en ole silittänyt, kun en vaan jaksanut nähdä vaivaa (joudun ne vielä ottamaan pois katto- ja lautamaalauksen ajaksi). Verhot on muuten ostettu Ikeasta viime syksynä. Malli on Merete ja ne maksoivat 24,95 euroa. Taisin siitä kertoakin silloin hankinnan aikaan. Liian lyhyethän ne on, noin 30-35 cm, mutta katsotaan jossain vaiheessa mitä keksin niille. Ilokseni huomasin, että asunnon akustiikka muuttui täysin. Aikaisemmin, kun seinät oli paljaat, niin täällä kaikui. Nyt ei enää ole kaikua.

Lopputulos.

Olin jo edellisenä talvena ostanut verhotangon Kodin Ykkösestä. Halusin ihan perustangon ja väriltään mustan. Sellaisen myös löysin. En enää muista hintaa, mutta ei se varmaankaan paria kymppiä enempää maksanut.

Tietenkin, kun kyse on vanhasta talosta, niin yllätyksiä tulee lähes joka kerta, kun jotain tekee. Yleensä, kun poraa, niin ei ole kovinkaan suuri sattuma, että porattaessa lähtee kunnon pala seinää mukana. Niin myös tällä kertaa. Toinen tangonpidike meni seinään kuin nakutettu, toinen ei niinkään. Poratessa lähti seinästä sellainen nyrkinkokoinen pala. Ei muuta kuin rappaamaan ja odottelemaan, josko joku päivä se olisi tarpeeksi kuiva ja kova, jotta voidaan jälleen kokeilla pidikkeen kiinnittämistä.

Mitä olisi remontoiminen ilman kiroilua?

Lopulta sain kuin sainkin verhotangon kiinnitettyä! Toivotaan, että tanko myös pysyy seinällä. Mielestäni lopputulos ei näytä kovinkaan kummoiselta, verrattuna lähtöpisteeseen. Ikkunaseinä on kuitenkin nyt paljon kevyemmän oloinen, koska siinä ei ole enää tuota massiivista lautaa.

Jälkeen.

Ennen.

Pekalle terveisiä ja kiitos verhokiskojen lyhentämisestä. Pelko oli turha, kisko osoittautui oikean pituiseksi. 

Mitäs muuta?

Olen myös ehtinyt aloittamaan katon maalaamisen, mutta siitä joku toinen kerta lisää, koska se on edelleen kesken. Moi.

Raapimapuu

Teuvon elämään on alkuvuoden aikana tullut kissa. Juutalainen kissa nimeltään Mitzvah.

Mitzvah on 8-vuotias sisäkissa, joka viihtyy erittäin hyvin sisällä ja on vielä erittäin vetreä ja aktiviinen keski-ikäinen kissaneiti. Osan aktiivisuudesta pystyy purkamaan olohuoneessa olevaan raapimapuuhun. Puu on Mitzvah'n aktiivisessa käytössä ja taitaa olla kissaneidin suosikkipaikka koko asunnossa.

Koska raapimapuu on aktiivisessa käytössä, on se vuosien mittaan kulunut. Lähinnä puun raapimaosat ovat olleet koetuksella, kun kissakäpälät teroittaa kynsiään.

Näin ollen raapimapuu oli oiva välituunaus kaiken muun keskellä. Juuttinarua/köyttä hain Bauhausista 20m, joka ei sitten hirveän pitkälle riittänyt. Lisäksi putiikista ei löytynyt saman sävyistä köyttä kuin nykyiset, niin sekin vähän aiheutti päänvaivaa. Jotain kuitenkin sain aikaan ja ilmeisesti lopputuloskin tyydytti vaativaa käyttäjää.

Kissan eniten käyttämät osat, jotka ovat tarkoitettu kynsien teroitukseen olivat äärimmäisen kuluneet ja purkautuneet.

Lopputulos. Köysi kierrettiin kireälle kiinni kuumaliimapyssyä apuna käyttäen. Hennalle jälleen suurkiitos lainasta.

Kuvasta varmaan näkee uuden ja vanhan värieron. Koska uusi juuttiköysi riitti vain alempaan osaan, uusiokäytin vanhat ja hyväkuntoiset köydet ylemässä osassa.

Mitzvah'n ensitestaus.

Teuvo ja Mitzvah toivottaa kaikille hyvää vappua!