Parveke, pt. 2

Sadepäivä ja väsyttää. Meikäläisen blogikirjoittelu on suoraan verrannollinen haluttomuuteen tehdä koulujuttuja, joten sitä sitten.

Saatiin muutama viikko sitten valmiiksi meidän parvekkeen pikkumuutos, joten jos siitä laittaisi pari kuvaa ja komenttia. Aikaisempi päivitys aiheesta löytyy täältä.

Tämä oli varsin hauska ja innostava projekti. Yleensä olen tottunut tekemään asiat yksin ja omassa tahdissa, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa joku muukin mukana. Oli hauska seurata miten toinen oikein innostui ja on erittäin ylpeä meidän aikaansaannoksesta. Mitään suurempaa hommaa meillä ei ollut, piti vähän hioa ja sen jälkeen maalata lavat, jotta niistä voitiin kasata sohva. Maalaamiseen meni muutama päivä, kun parvekkeellamme ei ole kauheasti tilaa tehdä, niin piti aina vähän kerrallaan maalailla. Maalit käytiin (siis yksi purkki) hakemassa Clasulta. Hintaa taisi olla jotain 15 euroa. En jaksa käydä tarkistamassa heidän sivuiltaan. Vedettiin vain yksi kerros maalia ja se sai riittää. Kyllä silläkin ihan hyvä lopputulos tuli.

Ensimmäisen päivän tulos.

Alun perin oli tarkoitus, että ostetaan lavojen päälle jonkinlainen patja tai jotain vaahtomuovia ja päällystetään se. Ei meidän sitten tarvinnutkaan, kun sattumalta löydettiin Facebookin Kallio kierrättää -ryhmästä kaveri, joka halusi päästä eroon isoista istuintyynyistään. Kooltaan 60x60cm. Eli juuri oikean kokoiset meidän lavoille. Parasta tässä oli se että niistä ei tarvinnut maksaa mitään, kunhan vaan käytiin hakemassa pois. Seuraava iloinen yllätys koettiin Jäähallin kirppiksellä, josta löytyi sateenkaarityynynpäällinen. Se taisi maksaa 2 euroa, joten oli aivan pakko ottaa mukaan. Nyt olisi vielä tarvettaa muutamalle tyynynpäälliselle ja sitten olisi "selkänoja" -osuuskin valmis. Onneksi on aikaa, joten tässä rauhassa katellaan mistä saadaan halvalla. Halpa, kierrätys, uusiokäyttö, värikkyys on ollut tämän projektin teemoja.

Tosiaan, muutama tyynyt vielä ja niille kivat päälliset, niin eiköhän tuo ole sopiva loikoilupaikka kesällä.

Myös meidän yrtit ovat viettäneet muutaman viikon parvekkeella ja näyttävät viihtyvän ihan kohtuullisen hyvin. Osa kasvaa kovaa vauhtia ja osa vähän hitaammin, mutta kaikki näyttää olevan elossa. Ehkä reilun viikon verran pidettiin yrttejä sisällä ja sitten vein ne parvekkeelle niiden omalle hyllylle.

Ollaan kyllä kummatkin tosi tyytyväisiä meidän parvekkeesta ja odotetaan innolla että säät vähän lämpenee, niin parvekkeella on kiva viettää iltoja, juoda vähän viiniä ja sytytellä kynttilöitä. Vielä on ollut sen verran kylmä että se ei ole onnistunut, mutta eiköhän se tästä. Mitzvah-kissa on myös erittäin tyytyväinen parvekkeeseensa. Ensimmäisenä aamulla se päästetään sinne haistelemaan ilmaa ja yleensä kun tullaan kotiin, niin pääsee sinne ihmettelemään ja nautiskelemaan. Ja kun sää on tarpeeksi lämmin, niin pikkukaveri koisii siellä tuntikausia.

Lopputulos näyttää siis tältä:

Penkinpäälliset on tyttöystävän vanhat, enkä tiedä mistä.

Auringonpalvoja.

CafeSolo

Teuvo tykkää kahvista. Kahvi on tosi hyvää. Aamu ei lähde käyntiin, jos ei saa kahta kuppia kahvia. Sen jälkeen kaikki on aina paremmin.

Puolet ajasta (ehkä enemmänkin) tulee vietettyä toisaalla. On vähän niin kuin kaksi kotia, joiden välillä seikkailen. Tämä "uusi koti" on semmoinen, että siellä en ole kunnon kahvia juonut. Tai ehkä olen, mutta en tarpeeksi hyvää.

Käytössä olen todennut, että itselleni sopii parhaiten pressokeitin. Kahvista saa jotenkin pehmeämmän makuisen sen avulla ja kahvinkeittimen normaalisti jättämä ehkä vähän kitkerä maku jää pois.

Vähän aikaa olen siis etsinyt "kakkoskotiin" pressokeitintä tai vastaavaa sopivaan hintaan. Koska siellä jo olevan olen todennut vähän kehnoksi. Ehkä aika on jo muutenkin ajanut keittimen ohi. Pakko myös myöntää, että ei keitin hivele Teuvon silmää. Se on aika ruma.

Wanha keitin.

Stockalla oli tarjouksessa Eva Solon CafeSolo. Jos oikein muistan, niin hintaan 39eur. Kun sitten olin tilaamassa keitintä sieltä, niin ne olivatkin loppu. Pieni harmistus siitä sitten tietenkin tuli, kunnes löysin saman mallin puoleenhintaan.fi:stä. Hinnaksi oli tällä erää valikoitunut 34,90 (+ postikulut). Ei muuta kuin keitin tilaukseen.

Hassua miten kaunis paketointikin voi tuoda mielihyvää.

Pakko myöntää, tuli oikein hyvät kahvit ja uusi keitin on oikein oivallinen. Suosittelen kokeilemaan, jos olet kahvinjuoja. Niin, ja onhan se myös tosi nätti.

Playable ART Cube

Teuvo pitää matkustamisesta ja siitä että pääsee kokemaan ja näkemään uusia paikkoa, ihmisiä ja kulttuureja. Matkustaminen on vaan tosi kivaa. Toki, aina on myös kiva palata takaisin kotiin, mielellään vielä niin, että mukana olisi jokin kiva muisto matkasta.

Viimeisimpien matkojen yhteydessä olen enemmän ja enemmän yrittänyt hakea semmoisia matkamuistoja, jotka ovat ajattomia (Pariisista mm. Dalín printtejä ja Lontoosta Rothkon printti). Joissa on jokin idea, mutta ei välttämättä kenellekkään muulle kuin minulle. Yritän löytää muistoja, jotka voi sisällyttää sisustukseen. Ne ovat kivoja yksityiskohtia asunnossa.

New Yorkista mukaan tarttui Playable ART Cube. Tämä löytyi MoMA:n puodista ja olihan se pakko napata mukaan. Hintaa taisi olla n. 16 €. Ihan OK, mielestäni.

Ihan en ole vielä varma mihin tuon sijoitan, mutta jostain se varmaasti löytää paikkansa. Lisäksi ajattelin, että tämä on muutenkin hauska, jos käy vieraita, niin ihmiset saavat tehdä teoksestaan omanlaisensa. Tervetuloa kokeilemaan!

Jonkun taiteilijan näkemys ARTcubesta...

 
Lisäksi vielä pieni maistiainen / vinkki tulevasta päivityksestä...

KAHVIA!

Olen jo pitkään etsinyt sopivaa kahvipurkkia keittiön hyllylle. Ajatuksissa on ollut sellainen retropurkki, kunnon wanhanajan purnukka, mutta niiden löytäminen ei ole helppoa. Ensiksikin haluaisin jonkun erilaisen purkin. Minua ei niinkään kiinnosta Pauligin Paula-purkit (niitä on melkein aina tarjolla kirppiksillä), vaan jotain vähän erikoisempaa. Toisekseen, kirppiksillä vanhat kahvipurkit ovat älyttömän hintavia. Niinpä purkin hankinta on jäänyt.

Kuukausi sitten kävimme ystävän kanssa Kasvihuoneilmiössä. Ihan vaan kierreltiin ja kaarreltiin paikka läpi. Sieltähän löytyy vaikka mitä, ja jos tavaroiden hankkiminen ei olisi rahasta kiinni, niin aika paljon sieltä varmaan olisi tarttunut mukaan. Minusta Kasvihuoneilmiö on ehdottomasti kokemuksen arvoinen paikka, kannattaa käydä tutustumassa.

Vähän aikaa kierreltyämme ja kaarreltuamme, löydettiin hauskoja retropurkkeja. Mukaan tarttui Nostalgic-Art Merchandisingin kahvipurkki, joka oli mielestäni hauska. Ei se nyt sitä ole mitä olen etsiskellyt, mutta mukaan se lähti. Oikeastaan vasta kotona havahduin siihen, että olihan se peltipurkiksi suhteellisen hintava. 12,50 euroa. Tekstit on silti hauskat ja jokseenkin osuvat. Purkki on myös aika iso, joten sinne pystyy vähän enemmänkin piilottamaan kahvia.

2 päivää

Pääsin ystävän ansiosta I love me -messuille veloituksetta (iso kiitos lipusta!). Yleensä vierastan messuilla käyntiä, koska vierastan käsitettä että messuille pitää maksaa sisälle, jotta pääsee ostamaan tuotteita. Päässäni tämä on hullunkurinen yhdistelmä. Kiva oli kuitenkin päästä messuilemaan ystävien kanssa ja ihmisten ilmoille. Teuvo on ollut viime ajat suht' alakuloinen, joten I love me -mentaliteetti on ollut kadoksissa. Tämä oli siis kaikin puolin mukavaa ajanvietettä perjantaipäiväksi.

Messuilta sinänsä en odottanut oikeastaan mitään. Olen muutamilla messuilla käynyt ja yleensä ne ei tarjoa itselleni mitään erityistä. Muistelisin, että joskus pienempänä käytiin perheen kanssa vähän enemmän messuilla, mutta niistä ei ole oikein jäänyt suurempia muistikuvia.

Toinen mukana olleista ystävistäni on vanha messukonkari, jonka perässä me pari muuta kiirehdittiin osastolta toiselle. Hyvä opas meillä olikin matkassa, koska äkkiä oli kaikilla kädet täynnä laukkuja ja kasseja ja ties mitä näytteitä. Myös masut tuli täyteen ainakin proteiinista ja vitamiineista. Tietenkin muutama messutarjous tuli käytettyä hyväksi. Itselleni tarttui mukaan purkkaa, kookossokeria, suklaamarjoja ja lakua. Lähes kaikki siis enemmän tai vähemmän epäterveellistä, purkkaa lukuunottamatta. Toki olisivat voineet olla vieläkin epäterveellisempiä. Voitin myös pallonheittokisasta paketin perunalimppua, joka on aivan ihanan makuista.

Messusaalis kuvana.

Teuvolle Hullut Päivät ovat täsmäisku stockalle. Lisäksi vuosi vuodelta ostokset ovat olleet enemmän tai vähemmän hyödyllistä kulutustavaraa. Myös heräteostoksetkin olivat tällä erää käytännöllisiä ja hyödyllisiä.

En niinkään seuraile tuotteita tai merkkejä sen enempää. Voin myöntää, että tiedän aika vähän mistään mitään. Esim. siivousaineista ostan yleensä mitä nyt käteen sattuu tarttumaan, ilman että mietin asiaa sen enempää. Enemmän tuijotan hintaa.
Omaan kuitenkin muutaman ystävän, jotka ovat yleensä aallonharjalla näissä jutuissa, joista itse en niin tiedä. He yleensä keräävät paljon tuotetietoa ja testaavat tiheään eri tuotteita. Olen myös heille luonut muutamia avainsanoja. Yksi avainsana on Method. Kun kuulen heidän puheistaan avainsanan, tiedän yleensä mistä puhutaan ja normaalisti suljen korvani keskustelulta, kun ei ne henkilökohtaisesti niin minua kosketa. Joskus kuitenkin käy niin, että mielenkiinto herää ja heidän ansiostaan testaan jotain itselleni uutta tuotetta. Tällä kertaa se on Methodin siivoustuotteet. Tai itse asiassa ystäväni kautta sain kuulla, että hullareilla olisi Methodin nestesaippua tarjouksessa. Tämä siis tuli hyvään saumaan siinä mielessä, että oma Bliw oli juuri loppunut, joten käsisaippuan tarvetta oli. Samalla kun hommasin nestesaippuat, sorruin heräteostamaan myös tiskiaineen ja yleispuhdistusaineen. Ja kun vaihtiin pääsin, niin ostin sitten vähän muutakin herätettä kotiin. Chifonetin talouspyyhkeet päätyi kassiin, koska en raaski käyttää nykyisiä tiskirättejä. En halua että ne likastuu! Lisäksi nykyiset ovat vaan niin kivat keittiössä, että ovat siellä melkeimpä vaan rekvisiittana ja koristeena. Chifonetit siis arkikäyttöön.
Rexonan Maxinum Protection anti-perspirantti lähti myös mukaan, koska oli ainakin sen euron normaalia halvempi ja itselläni tämä on todettu hyväksi deodorantiksi. Nessu-paketti oli vain euron, niin ilman muuta otin sen mukaani. Sitä tullaan tarvitsemaan kuitenkin talven aikana.
Jostain syystä hullareilta tarttuu mukaan aina alushousut tai alushoususetti, niin myös tällä kertaa. Merkkinä Tommy Hilfiger. Toinen aina mukaan tarttuva tuote on Pauligin Parisien-kahvi. Se on suosikkini ja yleensä ainakin sen 2 euroa normaalia halvempi. Lisäksi otin veljelleni testiin Tumma Mocca -kahvia. Me kummatkin ollaan aika innokkaita kahvitestaajia. Siitä on tullut muutaman vuoden sisällä hauska pieni harrastus meidän kesken. En sano että tiedämme kahvista mitään, mutta tämä on hauskaa puuhaa.

Johtuuko vain minusta, vai tuntuuko heräteostokset paremmilta, kun kassit on täynnä järkituotteita?

Järkevät hullutukset.

Multi!

Olen jo pitkään etsinyt suihkuverhoa. En edes tiedä miten kauan nykyinen suihkuverho on ollut käytössä. Voisin kuvitella, että kauan. Se oli asunnossa valmiina, kun tänne muutin. Lisäksi en oikeastaan muutenkaan pidä siitä. Värit eivät ole ihan suosikit ja muutenkin se on jotenkin liian "sininen."

Olen pitkään himoinnut Mette Ditmerin Raw-suihkuverhoa mustana. Juju on yksinkertainen ja piilee suihkuverhon erivärisissä ripustuslenkeissä. Mielestäni mahtava idea. Yksinkertainen, mutta silti siinä on jokin kiva juju.

(s)

(s)

Raw on kuitenkin aika hintava suihkuverhoksi (n. 50e), joten en ole raaskinut sellaista hankkia.

Tällä viikolla kuitenkin kävi niin, että eräässä verkkokaupassa ja aivan sattumalta löytyi Mette Ditmerin verho ja halvalla. Ei kylläkään tuo Raw-malli, mutta saman suunnittelijan Multi-suihkuverho. Parasta tässä on -70%! Hintaa verhoille tuli siis n. 15e. Ei paha!

Tulee kyllä hirveet täpinät aina kun löytää jotain halvalla. Vielä kivempaa, kun se on jotain tarpeellista, niin on oikeasti aihe ja syy asian ostoon.

Jälleen yksi tarvittava asia pois listalta. Hyvä niin. Ei siellä ole enää kuin miljoona muuta...

Kun remontoija vaan reissaa...

... Ei remontti etene.

Tämä on vähän kuin puoliksi sisustuspäivitys, että pysytään silleen aiheessa. Edes jotenkin.

Kuten arvata saattaa, hirmusti ei ole remontti edennyt viime aikoina. Viime viikko, tai oikeastaan sitä edellinen viikko, meni vähän kuin unessa. Ja viime viikolla olin lomailemassa, niin ehkä juttelen hieman siitä sitten.

Lontoo oli lomailukohde. Ihan mukava, jees, mutta sitten kuitenkin... Niin, mistä sitä aloittaisi? Oli kiva päästä pois ja muualle, ja nähdä uusia paikkoja sekä ihmisiä. Seura oli myös mitä mainioin. Siltikin, Lontoo ei ehkä kuitenkaan säväyttänyt. Ei se noussut sellaiseksi suosikkipaikaksi, kuten esimerkiksi Barcelona tai Pariisi, jonne on pakko päästä vielä joskus ja jossain vaiheessa uudestaan. Lontoosta puuttuu jotain, en vaan osaa sanoa mitä se jotain on. Ei ollut 100% mun paikka, sanotaan näin. Ja jätetään tuo sanominen siihen.

Siltikin, kyllä sinne uudestaankin haluaisin mennä. Kaupunki on sen verran iso, nähtävää ja koettavaa riittää vielä toisenkin matkan verran. Ehkä se sitten johtui siitä ajasta. Sitä oli loppujen lopuksi sen verran vähän, että ei pystynyt kokemaan sitä oikeanlaista tunnelmaa. Ehkä, en tiedä. Toki tehtiin myös mahtavia asioita, ja koin asioita joita rakastan. Parasta tuo kaikki oli hyvässä seurassa.

En pidä itseäni kovinkaan kultturellina ihmisenä, mutta rakastan taidetta. Oli kyse sitten modernista tai poptaiteesta tai jostain klassisesta. En osaa nimetä eri taidesuuntauksia, enkä varmasti osaa niitä sen enempää kuvailla tai tulkita. Tiedän mistä pidän ja se riittää minulle. Kauneus on katsojan silmissi, sanotaan. Tämän takia Tate Modern oli matkalla yksi kohde, jossa kävimme. Tiesin, että ei se muille ollut kovinkaan tärkeä asia, eikä se heitä niin kiinnostanut, mutta kiva oli että tulivat mukaan ja koettiin se yhdessä. Toki yksinkin on kiva käydä museoissa. Viimeksi taisin käydä, edellisellä matkalla, Istanbul Modernissa. Seuraava kohde on Kansallismuseo 18. päivä, kun silloin on Kansainvälinen museopäivä ja sinnehän pääsee ilmaiseksi. 18. päivä on myös Ravintolapäivä, joten jos joku haluaa tulla mukaan, niin ilmoittautuu Teuvolle! :-D

Hypätään takaisin alkuperäiseen aiheeseen, Tate Moderniin.
Jackson Pollock on yksi suosikeistani, ollut jo kauan. En tiedä oikein tarkalleen miksi. Ehkä se on se tyyli, joka poikkeaa muista ja se että äkkiseltään työt näyttää aika spontaaneilta tekeleiltä, mutta sitten kuitenkin on aika tarkkaan harkittuja. Joten ei ollut kait yllätys, kun näin Pollockin työn, että oikeastaan taisin henkäistä ääneen. Tarkkaavaiset varmasti löytävät jotain kyseiseen taiteilijaan liittyvää edellisten päivitysten kuvista, jos tarkkaan katsovat.

Kotiin tuli myös tuliaisia Tatesta. Oikeastaan ainoa sellainen kunnon tuliainen. Aika spontaani päähänpisto oli ostaa Mark Rothkon printtikopio. Mutta kun näin sen, tiesin että haluan sen. Hintakaan ei ollut niin paha, £6. Ystävien ilmeistä tosin näki, että eivät ihan ymmärtäneet miksi. (Taisipa ystäväni mies sanoa, että olisi voinut tehdä minulle samanlaisen.) Siksi, nyt tuleekin kuva-arvoitus. Alla on kuva printistä ja se mikä minulle tuli siitä heti mieleen.

Mark Rothko, Light Red Over Black, 1957

Kuka tietää mistä on kyse? Aihe on itselleni tärkeä, sanotaan se vinkiksi.

Eiköhän tuokin printti löydä tiensä seinälle jossain vaiheessa, kun olen löytänyt jostain sopivat kehykset ja tämä remontti etenee siihen vaiheeseen, että jotain sinne seinälle kannattaa laittaa. Oikeasti.

Mahtavaa näissä Lontoon museoissa on se, että ne ovat lähes kaikki ilmaisia. Joten, jos menet Lontooseen, kannattaa käydä katsastamassa. Itseltä jäi vielä näkemättä Tate Britain, National Gallery, Natural History Museum ja Science Museum. Ehkä sitten joskus nekin.

Toinen asia joka jäi harmittamaan, liittyy Banksyyn. Kovasti olisin halunnut käydä kurkkimassa hänen töitään, mutta iso osa taitaa olla jo hävitettynä, joten hankaloittaa sitä etsimistä ja sitten tosiaan se aika, joka oli kuitenkin kortilla. Lisäksi tämä oli lähinnä sellainen itselleni mielenkiintoinen aihe, niin en edes viitsinyt muita seurueen jäseniä sitten kiikuttaa ympäri Lontoota etsien jotain graffitia.
Ja jotenkin olin koko matkan silleen unessa, että vaikka tarkoitus oli etsiä vielä Banksyn printtejä kotiin, niin se jotenkin jäi. Vaikka esim. Camdenissa, missä asuimme, olisi varmasti niitä löytynyt helposti.  Ehkä ens kerralla?

Loppuun vielä sisustukseen tai sisustamiseen liittyvä sisäpiirin vitsi. Tämäkin löytää jossain vaiheessa paikkansa näkyville. Valitettavasti. Näyttäisin kansion sisällä olevan kuvan, jos kehtaisin. :-)

Minäkö Imelda Marcos?

Luulen että jokaisessa naisessa asuu pieni Imelda Marcos. Miksei joissain miehissäkin. Itsessäni asuu yhdestä syystä...

Olen hulluna kenkiin!

Enkä ihan mihin tahansa kenkiin.. Vaan lenkkareihin! Niitä on nurkissa jokunen pari ja mistään parista ei voi luopua. Tietenkään.
Olen joskus toki heittänyt huonoimmat ja käytetyimmät parit pois, mutta on se aina vaan tuskan takana. Aikaisemmin keräsin myös kenkälaatikot talteen, mutta muuton myötä päästin nekin pois, kun tyhjiä olivat, eikä käytössä missään määrin.

Varma kevään merkki tässä huushollissa on tämän Imeldan herääminen kenkähuoltoon. Se tulee joka kevät kuin itsestään, vähän kuin kevätsiivous. Tajusin sen vasta nyt, teen saman huollon kengille joka vuosi suurin piirtein tähän aikaan. Se tulee selkärangasta. On muuten yllättävän aikaavievää hommaa.

Tietenkin, kun on paljon kenkiä, se tuo myös ongelmia. Tilaongelmia. Mitä muutakaan täällä nyt olisi, kuin tilaongelmia. Mihin ne kaikki kenkäparit sitten sijoittaa, kun tilaa on rajallinen määrä, ja muutakin (lue: hyödyllisempää) tavaraa on.

Alla on muutama kuva  eteisestä ja miten kengät siellä alun perin oli. (Kuvissa on vain osa kengistä)

Itseni tuntien, piti keksiä normaalista poikkeava tapa säilyttää kenkiä eteisessä. Koska kaikki nuo mitä tuolla on, pitää olla esillä. Sanomattakin selvää.
Ensimmäinen säilytysjärjestelmä on Ikeasta hankittu Hyllis-hylly. Halusin sen, koska: a) se on sinkitetty teräshylly, joka sopii asuntoon, tai ainakin teoriassa sopii siihen ajatusmaailmaan, joka itselläni on, ja b) se oli halpa, 9, 99 euroa. Lisäksi sille löytyi täydellinen paikka eteisestä, joten mielestäni kaikin puolin hyvä ostos ja tärkeä.

Hyllis ei tokikaan riittänyt kengille. 12 paria mahtuu hyvin, mutta siihen se sitten jää. Piti siis lopuille kengille keksiä säilytys.
Joskus viime vuoden lopulla selailin eri verkkokauppoja ja löysin vanhoja, mutta maalattuja hedelmälaatikoita myyvän kaupan. Laatikot eivät olleet edes sen kokoisiksi mitään kovinkaan kalliita, jos oikein muistelen, niin 17-19 euroa kappale. Jotenkin värit vaan houkuttelivat ja laatikoiden koko oli täydellinen. Hyllis-hyllyä vastapäisellä seinällä oli vielä tilaa leveyssuuntaan 110 cm ja yhden hedelmälaatikon leveys on 53 cm. Täydellistä, ajattelin!

Mutta kuinka sitten kävikään... Niin, eivät sitten viitsineet sinne sivuilleen kirjoittaa, että kyse oli sisämitoista. Oikeasti ja ulkomitallisesti laatikot olivat 61 cm leveitä. "Snadisti" ärsytti. Eivätkä siis mitenkään mahtuneet niille varattuun tilaan. Ei ainakaan niin kuin olin ne siihen suunnitellut.

Pitkän aikaa hedelmälaatikot olivat vain rivikkäin ja yksi muiden laatikoiden päällä. Lopulta tänä aamuna sain järjestelystä tarpeekseni ja kaivoin siivouskaapista sahan.. Loppu on historiaa.

Tänään eteisessä näyttää tältä.

 Nyt on kaikilla kengilläni koti. 

Eikä niitä kenkiä nyt kuitenkaan niin paljoa ole. Sopivasti, mielestäni...

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Tänään aamulla oli menoja Espoon suuntaan työhaastattelun merkeissä, niin päätin sen jälkeen käväistä Ikeassa, kun kerran olin siinä turtsan varrella suht' lähellä.
Ikeasta oli tarkoitus katsoa jotain hyllyratkaisua keittiöön. Ikävä kyllä, sitä mitä hain, ei löytynyt. Muutama uusi idea toki tuli samalla, kun kiertelin paikkoja, mutta täytyy nyt hautoa tota keittiöongelmaa hieman. Seuraava kohde on sitten joku rautakauppa näillä näkymin. Toivottavasti sitten onnistuu ja onnistaa.

Eihän Ikeasta ikinä pääse pois, ilman että ostaa jotain. Ostin uuden kynnysmaton, kun sellainen halvalla löytyi ja sellainen minulta myös puuttui. Sindal-kynnysmatto on juuri täydellisen kokoinen eteiseen. Se siis tarttui käteen ja lähti kotiin mukaan. Tokihan myös kynnysmattoa pitää tuunata. Vähän tylsä se on tuollaisenaan... Hetken mietinnän jälkeen päädyin tekemään Hi!/Bye!-maton. Ei ideana mitenkään kummallinen ja Etsy on em. mattoja täysi. Kuitenkin, pääsinpähän taas tekemään ja näpräämään jotain.

Joskus asiat ovat ajatustasolla ja ideoina täydellisiä, mutta sitten joku asia tökkii toteutuksessa, niin kuin tänään. Teoria toimii, mutta käytöntö ei. Alla pieni demonstraatio mitä oikein tapahtuikaan.

Ensin tehdään sapluuna ja otetaan punainen spray-maali kaapista. So far, so good.

Kun ollaan maalattu ja irroitettu sapluuna, huomataan että nyt ei ihan onnistunut tämä kokeilu. (varjo vähän häiritsee tuossa kuvassa, mutta joo, siinä pitäisi lukea Hi!)

Hetken pohdinnan jälkeen, ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin maalata koko matto punaiseksi. (Hei, mun jalka on päässyt kuvaan mukaan!)

Seuraavaksi kaivettiin vähän laatikoita ja muuttolaatikoita ja lopulta löydettiin musta huopatussi! Näyttää jo hieman paremmalta.

 Valmis työ yllä. Saa luvan kelvata.

Niin se vaan menee, myös elämässä, aina jutut eivät mene putkeen ja tulee mutkia matkaan. Ei niistä kannata lannistua, vaan ajatella vaikka niin, että pääsee taas käyttämään päätään ja luovuuttaan. Lopputulos voi olla eri mitä kuvittelit, mutta silti hyvä, ja ehkä joskus jopa parempi, kuin alkuperäinen.

Velvollisuudentunto

Olen alkanut tuntemaan jonkinlaista velvollisuudentuntoa tätä blogia kohtaan. Tämä johtunee siitä, että en ole päivittänyt blogiani moneen, moneen päivään. Toki siihen on pätevät syyt, mutta tuntuu ikävältä niitä kohtaan (ketä siellä nyt ikinä onkaan), jotka tätä blogia seuraa. Jospa tästä eteenpäin päivitykset tulisivat tasaisin väliajoin. Toivotaan ainakin.

Remontti ei ole edennyt nyt yli viikkoon mitenkään, koska en ole ollut kotona. Siksi tämä blogi on myös ollut "tauolla." Ikävä kyllä, elämässä tapahtuu paljon kaikenlaista yllättävää, välillä myös ikäviä asioita. Tuntuu myös, että nämä ikävät asiat kasaantuvat aina samaan ryppääseen. Vaikka paljon on tapahtunut ja nämä asiat koskee minua vain välillisesti, niin kyllä siihen aina herää, miten yllätyksellinen tämä maailma ja elämämme onkaan - hyvässä ja pahassa.
Mutta! Pääsiäisen jälkeen pitäisi taas päästä rytmiin remontin kanssa, joten myös blogin päivitys tasaantuu, kun on jotain mistä kirjoittaa.

Tänään on ensimmäinen päivä kotona pitkään aikaan ja sainpa hankittua jotain uuttakin tänne. Minun on pitänyt jo monta kertaa käydä DoM-kirpputorilla, kun se on tuossa kivenheiton päässä. Tänään sain ruhoni sinne raahattua. DoM:ssa on suhteellisen hyvä, kompakti tila, ja myös suhteellisen paljon myyjiä. Taitaa olla aika suosittu paikka noin muutenkin. Lähinnä siellä on myynnissä vaatteita (tietenkin) ja pientavaraa laidasta laitaan, sitä perus kirppiskamaa. Tänään en jaksanut niinkään alkaa penkomaan myynnissä olleita tavaroita, vaan halusin nähdä minkälaisen yleisvaikutelman paikka antaa. Mukavaahan siellä ja vilkasta. Ja juuri kun olin pois lähdössä, jotain myös löytyi. Säilytyspurkki! Niitä ei varmaan voi olla koskaan liikaa..? Yhtä kaikki, oikein miellyttävä löytö ja olihan se pakko ostaa. Hintaa purkilla oli 3 euroa.
DoM:sta myöhemmin lisää, tulevissa päivityksissä.

Niin jo näen tämän purkin keittiön hyllyllä.

Koska olin kävelemisen makuun päässyt, päätin jatkaa matkaani vielä keskustaan. Piti ostaa uusi hammasharja vanhan tilalle. Päädyin Kampin Keskukseen, tosin siellä oli joku Duudsonien juttu menossa, joten väkeä oli kuin pipoa. Anttilan sijaan päädyin Tigeriin. Tämä ihmekauppa, jossa kaikki on halpaa. En edes muista mitä halusin siellä katsoa, eikä sillä enää ole väliäkään. Löysin sieltä jotain parempaa. 8 eurolla sai peltijakkaran. Olen aina ihaillut Tolixin jakkaroita ja sellaisen haluaisin kovasti. Ehkä jossain vaiheessa on varaa ja raaskin sellaisen itselleni ostaa, mutta tänään ostin muutaman halpisjakkaran. Kivoja nekin ovat ja ajaa asiansa. Pääsiäisenä on tulossa vieraita, ja se on tosiasia, että tässä asunnossa ei ole kaikille halukkaille tarpeeksi istumapaikkoja. Nyt on muutama lisää.
Ja tosiaan, unohdin ostaa sen hammasharjan. 

 Harkinnassa on, että hankin noihin jonkinlaiset pehmusteet. Kivaa jakkaroissa on myös se, että ne voi kasata päällekäin säilytykseen.

Tämän päivän löydöt on ostettu kuin "velvollisuudentunnosta", että olisi edes jotain päivitettävää. *wink wink*

Tunnelmanluojat

Joskus löytöjä tekee lähempää kuin osaa aavistaakaan.

Tein eilen löytöjä asunnostani. Avasin ensimmäistä kertaa ikkunan viereisen kaapin (tuo tuossa alla olevassa kuvassa).
Totuus on, että en ollut uskaltanut avata sitä aiemmin. En tiedä miksi. Nainen on ihmeellinen otus.

 

No, aukaistua se tuli. Ja mitä sieltä löytyikään! Jonkun vanhat (tyhjät) piilopullot! Aivan mahtavaa! En osaa sanoa miten monen vuoden takaa nuo ovat, mutta ainakin tuo Obstler-pullo on vanha. Luulen myös Johnnie Walkerin olevan suht' vanha. Konjakkipullo on selkeästi noista uusin ja vielä tuoksuikin, kun sen avasin. Toiset eivät (onneksi).

Tuossa yllä pullot ovat jo pesulla, kun tajusin, että tottakai niistä pitää ottaa kuvat! Ovat siis saippuavedessä kylpemässä. 

Tänä iltana ne näyttävät tältä. Enää puuttuu vain se lasi viiniä, niin kaikki olisi täydellistä. Viiniäkin olisi, mutta en jaksa kaivaa viinilaseja muuttolaatikoista. *wink wink ja kieli*

I Is For Devil

Ikea...

En ole Ikean suurin fani. En ollenkaan. Tykkään toki tietyistä Ikea-tuotteista, ja em. puljusta saa paljon hyödyllistä perusarkeen. Lisäksi kaiken tämän saa vielä käypään hintaan. Ymmärrän myös että osa syy sen suureen suosioon on halvat hinnat. Ensimmäiseen asuntooni varmaan joka ikinen kaluste oli Ikeasta. Kuten sanoin, ymmärrän.

Henkilökohtaisesti itseäni häiritsee se että kaikilla on Ikea-tavaraa nurkissaan niin paljon. Menet jonkun luokse, tiedät kyllä mitkä tavarat ovat Ikeasta. Ja hirveän monella on aina ne tietyt taulut Ikeasta. Uuh, mitä geneeristä skeidaa. En tykkää. Tämä ahdistaa.
Itselläni on myös sama ongelma mm. H&M-vaatteiden kanssa. Perus t-paidat yms. tulee ostettua sieltä, mutta muuten ei, koska ahdistaa se että kaikilla on samasta kaupasta samat kamat.
Ei minua se häiritse että muilla on Ikeasta ostettu sohva tai pöytä. Minua häiritsee se, että joka toisella on todennäköisesti jompikumpi niistä myös. Varmaankin tässä asiassa tullaan siihen että haluan olla yksilö. Haluan jollain tietyllä tavalla erottua joukosta, ja taistelen sitä vastaan että olisin jostain muotista. 

Omistan toki itse Ikea-tavaroita, ja kuten jo äsken mainitsin, sieltä saa kaikkea hyödyllistä perusarkeen ja hyötykäyttöön. On perus kipot ja kupit, ja jopa leikkuuveitset sieltä. Ja tälläkin hetkellä suunnittelen Ikea-reissua uusia ostoja varten.

Varmaan isoimmat ja näkyvimmät Ikeasta hankitut huonekalut ovat kaksi PS-kaappia. Nämä legendaariset peltikaapit ovat kyllä käytännölliset. Itselläni ne ovat ahkerassa käytössä. Ne meinaan toimivat vaatekaappeina. Ikävä kyllä, ei ole pokkaa näyttää sisältöä, koska kaapit on aika sekaisin. Lisäksi kaapit sopivat siihen sisustusmaailmaan, jota yritän luoda tähän asuntoon.

Kaappien alla on kaksi sängynaluslaatikkoa, joissa on lakanoita ja muita petivaatteita. Lisäksi on kaksi puista säilytyslaatikkoa, joissa on muuta ylimääräistä tavaraa pois silmistä.

Mutta, ennen kaikkea Ikea-kamaa kannattaa tuunata tai käyttää hyödykseen ja tehdä niistä jotain omaa. Alla on pieni kokeilu, joka on varsin onnistunut, mielestäni.

Olin viime syksynä Istanbulissa lomailemassa ja eräässä kaupassa silmiini osui pyykkikori. Pyykkikori oli tehty pesukoneen näköiseksi. Tiesin siltä seisomalta, että haluan jonkun sellaisen itselleni. En sitä sieltä kuitenkaan raaskinut ostaa, vaan ajattelin että löydän sen jostain netistä halvalla. Jonkun aikaa etsin, ja en löytänyt mieleiseen hintaan mitään vastaavaa. Päätin tehdä pyykkikorin itse. Ikeasta löytyi tähänkin sopiva pyykkikori (Skubb-niminen). Tämä maksoi muistaakseni kympin. Kotiin kun pääsin, niin otin lautasen avuksi ja piirsin keskelle koria renkaan. tämän jälkeen leikkasin renkaan irti. Sitten väritin mustan ääriviivan renkaan ympärille. Lopuksi leikkasin jostain vanhasta tyhjiöpakkauspussista palan ja ompelin sen kiinni renkaan kohdalle. Sain siis hauskan yksityiskohdan kylpyhuoneeseen. Ja ei maksanut paljoa, kiitos Ikean. 

Pyykkikori on sijoitettu kylpyhuoneessa lavuaarin alle, kun se näytti niin alastomalta ja kolkolta ilman mitään. Se sopii sinne oikein hyvin.