En muista että mikään muutto koskaan aiemmin olisi ollut näin raskas, kun tämä viimeisin. Muutosta on jäänyt jonkinlainen kestoväsymys. Tai sitten muuttoväsymys on muuttunut lennosta kevätväsymykseksi.
Muuttoahdistus ehti alkaa jo yli kuukautta ennen muuttoa, melkeimpä heti kun vuokrasopimus allekirjoitettiin.
Asunnon edelliset asukkaat kun saivat sopimuksen mukaan muuttaa viimeistään maaliskuun ensimmäinen arkipäivä, joka tänä vuonna sattui olemaan maanantai 2.3. Meillä kummallakin oli taasen tilanne, että edelliset asunnot piti luovuttaa helmikuun viimeinen päivä, joten jäi semmoinen kahden yön ongelma, mihin kamat ja missä yötä; ja mitä helvettiä me nyt tehdään -tilanne. Kovasti yritettiin edellisten asukkaiden kanssa neuvotella muutosta helmikuun viimeisenä viikonloppuna, mutta yleensä vastapuolen vastaus oli että ei onnistu. Lopulta tilanne kävi aika epätoivoiseksi, niin tarjottiin suoraa rahaa, jotta voidaan muuttaa aiemmin. "Yllättäen" vastaus saatiin heti, ja päästiin sopimukseen että muuttopäivä on kuun ensimmäinen päivä. Tokihan toisen osapuolen käytös suorastaan v*tutti, mutta minkäs teet. Loppujen lopuksi tärkeintä oli että päästiin kerralla muuttamaan. Ei tätä tavaramäärää olisi halunnut kahteen kertaan muuttaa.
Tavaramäärästä puheen ollen, sitä on... Sitä on liikaa. Ei kai tämäkään mikään yllätys ole, kun kaksi ihmistä muuttaa yhteen ja heidän kamat muuttaa yhteen. Itselläni kamaa ei ole kovinkaan paljoa ja aika paljon sitä lähti kaatopaikallekin. Kirppisreissukin on vielä edessä. Toisella osapuolella kamaa oli ja on vieläkin enemmän ja niistä kamoista tuskin mikään löysi tietään kaatopaikalle tai kierrätykseen tai ihan mihin vaan muualle kuin tähän asuntoon. Tämän asian suhteen ollaan jo muutamat riitelyt saatu aikaiseksi. Itse en pidä tavaranpaljoudesta ja olen mielestäni aika hyvä kierrättämään vanhaa kamaa pois. Tavara on tavaraa ja sitä saa aina lisää ja ei se onnea tuo. Tavaroissa on myös muistoja, mutta muistot pysyy myös mielessä ja se on tärkeintä, ei siihenkään sitä tavaraa tarvita. Tavaranpaljous myös ahdistaa itseäni ihan älyttömästi ja pari ensimmäistä viikkoa en varmastikkaan ollut se mukavin asuinkumppani, koska ahdistus purkautui tiuskimisena ja kiukutteluna. Pikkuhiljaa on ahdistus laantunut, kun tavara on siirtynyt pois silmistä jonnekin kaappien tai varaston pimeyteen. Kummasti myös se ensimmäinen kerta kun täällä sai siivottua, piristi mieltä ihan uskomattoman paljon.
Tavaraa on siis edelleen ja suht' kauan meni aikaa, jotta jokaiselle löydettiin paikka. Nyt on kaapit pullollaan ja on vaatehuone ja varasto täysiä. Toki nämä on semmoisia tulevan kesän projekteja, että niitä laatikoita ja tavaroita käydään läpi ja yritetään löytää kaikelle mahdolliselle uusi koti.
On myös mukava huomata että mitään ei tarvita. Oikeasti on tilanne että kaikkea on ja paljon. On tiettyjä asioita, tavaroita, joita on kaksi tai useampia ja tässä niistä tehdään inventaariota koko ajan pikkuhiljaa. Tarvetta on ainoastaan käytännön asioille. Tarvitaan koukkuja ja kehyksiä jne. Kaikkea järkevää ja hyödyllistä.
Kohta ollaan kuukaudenpäivät asutettu uutta asuntoa Kalasatamassa, ja ollaan kyllä tosi onnelisia että tämä saatiin. Tämä on meille hyvä koti.
